Poems from Portugal

“Life is what we make of it. Travel is the traveler. What we see isn’t what we see but what we are.” Fernando Pessoa

Lissabon oli kerrassaan hurmaava kaupunki. Mieleen tuli San Francisco, sillä vanhat ratikat kuskasivat asukkaita kapeita ja mäkisiä katuja pitkin ylös ja alas aivan kuten Kaliforniassakin. Kaupungistä löytyi myös pitkä punainen silta.

Oli Lissabonissa myös paljon omaa persoonallisuutta. Katukuvaan kuului upeita vanhoja kaakeleilla päällystettyjä rakennuksia, toreja ja patsaita, merenrantaa ja linnoja. Yksi hauskimmista Lissabonin löydöksistä oli kuitenkin Ausseista tuttu Rachel, kenen jälleennäkeminen sai mut kipuamaan innostuksesta hartioille saakka.

Kolme päivää Lissabonissa meni siivillä ja vielä jäi monta kaupunginosaa koluamattakin, vaikkei valtavasta paikasta olekaan kyse. Tämä Euroopan top-kohteeksi äänestetty mesta on kyllä kaiken maineensa veroinen, suosittelen!
IMG_5476 IMG_5569

IMG_5640

IMG_5519

IMG_5598

Lissabonista busseilimme Penicheen, joka osoittautui minikokoiseksi rantakyläksi. Peniche houkuttelee lähinnä surffareita hyvän aalto-takuunsa ansiosta. Kaupungilla ei juuri ihmisiä näkynyt, mutta Tinderin puolesta tää oli kyllä ykkösmesta, haha! Penichessä tuulen tuiverrus pakotti pukeutumaan yhtenä päivänä villatakkiin, mutta silti surffilla sain kasvoni kärtsättyä. Kerrassaan symppiskohde, jonka edustalla olevaa Berlengan saarta Henna myös kovasti kehui (http://hennariikkamaria.blogspot.pt) -minun fiilistellessäni aaltoja.

IMG_5700

IMG_5714

IMG_5758

”Oh salty sea, how much of your salt
are tears of Portugal!” Fernando Pessoa

IMG_5785

IMG_5774

Viimeisenä etappina Portugalissa Castello Branco, jonne Henna jäikin sitten asustelemaan. Kaupungista löytyi paljon punatiilikattoja, kiva uima-allasalue ja frozen yogurttia Pina Coladalla (mieletön combo!).

Mainokset

Hola back Spain

Kotona on vierehtänyt jo reilu viikko, mutta tuli mieleen fiilistellä hieman mun ja Henna-Riikan reissua Espanjaan ja Portugaliin. Mä ehdin vielä kesälomani lopussa saattamaan Hennaa vaihtoon ja matkalla päästiinkin helteiden hemmottelemiksi ja nauttimaan halvasta oluesta, hienosta arkkitehduutista, kepeästä kaupunkitunnelmasta ja rinkan roudaamisesta.

Retkeily alkoi Espanjasta, jossa laskeuduimme Barcelonaan. Kaupungista jäi erityisesti mieleen sen helppo hahmotus kartalla, turistien täyttämä ranta, kauniit kapeat kadut, Poble Secin tapakset ja take away sangriat.

IMG_5181

IMG_5214

IMG_5270

IMG_5207

Barcelonasta matka jatkui bussilla San Sebastianiin. Olen käynyt Sebussa kerran aiemminkin ja yhtä hurmaava se oli edelleen. Vietettiin päivä meidän paikallisoppaiden kanssa ihanalla Santa Claran saarella viinipiknikin merkeissä ja nautittiin täydellisestä säästä. Illasta päästiin italiaiseen keittiöön maistelemaan superpizzoja ja jatkoille ihan mielettömään 80-luvun coctailbaariin (Garbola bar), jossa paikan omistaja ja baarimikko väänti juomia aivan ennennäkemättömällä draivilla. Siinä jäi Suomen Shakerit kakkoseks.. Lisäksi pääsin pitkästä aikaa kokeilemaan, kuinka surffilaudan päällä makoiltiin, pystyyn en nimittäin monesti selvinnyt. Mut ahhh, se on niin ihanaa!

_MG_5197

IMG_5319

San Sebussa olisi viihtynyt pidempäänkin, mutta Espanjan ohjelmaan kuului vielä Madrid. Super-isot kiitokset vielä Sebun majoituksesta Annamarille ja Madridissa Heidille!

Madridissa turreiltiin vaan päivän verran, sillä intoonnuttiinkin ostamaan bussiliput Portugalin puolelle jo samaiseksi illaksi. Ehdittiin just ajella kaupungin ympäri bussilla ja käydä ihailemassa El Ratiron puistoa. Madrid oli tosi iso kaupunki edellisiin verrattuna ja täynnä hulppeita rakennuksia. Kaupungin todellinen luonne jäi vielä selvittämättä, mutta ehkäpä ensi kerralla.. Kuulemani mukaan tämä metropoli ei ainakaan koskaan nuku.

IMG_5830

Blogihaasteena kyssäriketju

Hei hauskaa, hennariikkamaria.blogspot.fi heitti mua elämäni ekalla blogihaasteella! Tässäpä vastauksia kysymyksiin. Kiitos Henna, tää oli kiva!

1. Mitä kuuluu?

Mulle kuuluu tosi hyvää! Melkoista vilskettä elämässä. Saavuin Suomeen about 3vkoa sitten, enkä ole ollut kotona tästä ajasta kun jotain neljä yötä. Jopa hieman väsyttää, mutta aktiviteetit on kyl ollu hurjan kivoja -lähinnä tapaamisia ystävien kanssa.

2. Mikä haluaisit olla isona?

Radiotoimittaja. Me eletään kyllä siitä onnekasta ( ja hankalaa) aikaa, että ei tarvitse lukittautua vaan yhteen ammattiin koko elämäksi. Haluisin työskennellä median kanssa, uudistaa koulumaailmaa, olla yrittäjä ja pitää coolia raflaa noin niinku alkuunsa..

3. Minne haluaisit reissata seuraavaksi?

Jenkkilän uusintareissu ja Havaji on ollu pidempään sellasena pysyvänä kohteena mielessä. Ensi viikolla pääsen kruisailemaan Eurooppaan Espanjaan ja Portugaliin, jota nyt venailen. Etenkin Portugali on kans ollu haaveissa pitkään, sillä siellä en ole ennen ollut.

4. Mitä mieltä poneista?

Sain just ihanan ponitaulun hyvältä ystävältäni! Kivojahan ne on.
 IMG_5961

5. Lempikaupunki? Miksi juuri se?

Ahhh vitsi tää on kinkkinen. Ausseissa Melbourne on kyl yksi suosikeistani. Samoin Uuden-Seelannin Wellington on paikka missä olis siisti asua. Molemmat semisti urbaaneja ja kultturelleja paikkoja, missä kuitenkin rento meininki.

6. Mitä muuttaisit kodissasi?

Voisin muuttaa kaiken! Tykkään kyllä kodistani, mutta siinä on paljon väliaikaisratkaisujen makua.

7. Joku design-esine mitä himoitset?

Tämä taulu, jossa maailman kartta:

8. Taito jonka haluaisit taitaa?

Haluaisin osata käyttää kuvankäsittelyohjelmia, sekä wordia ja exceliä sillä tavalla, että niiden kanssa sujuisi asiointi mutkatta ja vaivattomasti.

9. Entäs lempparikohta tai esine kotona? (Saa kuvata;–)

Lemppariesine on porukoiden vanha karttapallo ikkunalaudallani.

10. Kenen kanssa haluaisit kahville/teelle ja miksi hän?

Hyvä kysymys! Ensimmäisenä mieleen tuli Linda Liukas, koska hän on suomalainen, hurmaava, menestynyt ja oman intohimonsa businekseksi muuttanut tosi inspiroiva nainen. Heti toisena Vappu Pimiä, koska mäkin haluisin radioon ja sit oman kokkiohjelman, hjehhe. Molemmilta olisi varmasti paljon opittavaa!
11. Kirjasuositus?
Gregory David Roberts: Shantaram
Kertoo australialaisesta vankikarkurista Intiassa. Tosi pitkä, mutta lumoava kirja, joka perustuu tositapahtumiin.
Yleinen

It’s all better together

Nyt jos koskaan minulle on alkanut avautumaan yhteisöllisyyden merkitys. Olen koko elämäni ajan pitänyt yhteisöllisyyttä isossa arvossa. Tykkään kuulua porukoihin ja kokea olevani tärkeä jollain paikalla yhteisössä. Jos kuitenkin putoan jostain porukasta pois, niin yleensä tulen toimeen ilmankin. En jää vailla kotia tai ruokaa ja kyllä joku ihminenkin on aina lähellä.  Nyt aloitettuani työt RLabsilla olen kuitenkin oivaltanut yhteisöllisyyttä sen syvemmässä merkityksessä. Mitä tapahtuu silloin, kuin ihmisen pääsee vihdoin huomioiduksi vertaistensa joukossa, pois kadulta oppimaan uutta -ja haluaa kiitollisuudestaan myös antaa yhteisölle takaisin. Tähän mielestäni tiivistyy RLabsin toiminnan ydinajatus.

2015-05-12 10.59.20

Iringan RLabs on osa Tansanian Living Labs verkostoa, joka tarjoaa yhteisön nuorille tilan ja mahdollisuuden tulla oppimaan yrittäjyyttä, elämän taitoja, oman itseen luottamista, yhteisön kehittämistä, sekä esimerkiksi sosiaalisen median ja tietokoneiden käyttöä. RLabsilla pyörii tällä hetkellä Grow Leadership Academy, joka tarkoittaa 6kk mittaista koulutusohjelmaa yllämainittujen aiheiden ympärillä. Oma työtehtäväni täällä on luoda Grow Leadership Academylle jatkopalikka, joka keskittyy Tiimiakatemian oppimismetodeihin, eli tiimityöhön ja treeneihin, projekteihin, lukuohjelmaan, sekä tekemällä oppimiseen. 2015-05-15 13.57.28

Työ on alkanut heti haasteiden ratkomisella. Suurin osa RLabsin aktiiveista puhuu lähinnä swahilia, mutta onnistuakseni työssä minun tulisi ymmärtää hyvin tulevien opiskelijoiden taitotasoja sekä ympäristöä missä toimitaan. Lisäksi odotukset uutta ohjelmaa kohtaan ovat korkealla, sillä Tiimiakatemian toimintatavat ovat ehtineet niittää jo mainetta Tansaniassa -ja myös kirjoittamani ohjelma halutaan mahdollisimman pian monistaa muihin Living Labseihin ympäri maan. Vaikka haasteita riittää, niin en voisi olla kiitollisempi saamastani mahdollisuudesta. Työ myös motivoi eniten, kun koen itsekin oppivani uutta samalla. Saan joka päivä tulla töihin niin, että kaikki valmentajat ja aktiivit tulevat vähintään kädestä pitäen toivottamaan minut tervetulleiksi, useimmiten halataan. Päivittäin saan myös kuulla, kuinka tervetullut olen RLabsille ja kuinka mukava on taas tavata. Päivät ei vaan voi alkaa huonosti tällaisen vastaanoton myötä. Toivotuksiin on myös helppo vastata samalla mitalla, koska tuntuu että työllä tosiaan on merkitystä. 2015-05-13 09.45.35

Tänään sain todistaa yhteisöllisyyden voimaa RLabsillä, kun valkkujen palaverissä kerrottiin, kuinka uudet Grow ryhmäläiset, jotka ovat nyt toimineet yhdessä 1,5 viikkoa, olivat omasta aloitteestaan päättäneet ostaa yhdelle kadulta tulleelle pojalle kengät. Hänen vanhat flipfloppinsa olivat niin huonossa kunnossa, että hän joutui liikkumaan hiihtäen jotta toinen sandaali pysyisi jalassa. Vastapalveluksena kyseinen poika on aina aamuisin ensimmäisenä paikalla kastelemassa puutarhaa, lakaisemassa lattioita ja osallistumassa tuolien järjestelyyn. Joillekin nuorille RLabs on ensimmäinen paikka, missä heistä välitetään ja he saavat luvan tulla kuulluksi ja arvostetuksi. Oma pienuus ja pinnallisuus tässä taas korostuu, mutta voi kuinka saankaan oppia näiltä ihmisiltä täällä päivittäin.

2015-05-13 13.55.10

Yleinen

Maassa maan tavalla

Aikakäsite

Ehkä eniten turhautumista on aiheuttanut tansanialainen tapa olla välittämättä aikatauluista. Paikalliset vetoavat afrikkalaisuuteen, mutta muiden maiden lähteet vahvistavat tavan erityisen tansanialaiseksi. Palaverejä kyllä sovitaan, mutta on enemmänkin sääntö, kuin poikkeus tulla paikalle myöhässä. Mahdollisista muutoksista ilmoitetaan korkeintaan samana päivänä ja se ei tunnu olevan mikään ongelma, että yhden ihmisen muutokset vaikuttavat myös kymmeneen muuhun. Myös opettajat ovat järestään myöhässä omilta tunneiltaan, oppilaista puhumattakaan. On ihan siistiä, että ilmapiiri on rento ja ehkä hieman stressittömämpi kotioloihin verrattuna, mutta moni asia olisi huomattavasti helpompaa pitää hallinnassa jos kalenterin käyttö ei olisi tabu.

Uskonnot

Tansania on siitä harvinainen Afrikan maa, ettei täällä ole levottomuuksia. Tämä johtuu erittäin suvaitsevasta ilmapiiristä, mitä tulee etenkin uskontoihin. Kristittyjä ja muslimeja on maassa about puolet ja puolet. Kaikki kuitenkin ymmärtävät toisiaan ja esimerkiksi koulut päästävät perjantaisin jengin aikaisin kotiin, jotta muslimit ehtivät rukoilemaan ja sunnuntaisinkin on ok jäädä pois velvollisuuksista, jos sattuu olemaan kristitty. Uskontoihin kuitenkin suhtaudutaan voimakkaasti ja meilläkin Tiimiakatemialla Raamatun otteiden lukeminen treenien fiiliskierroksella on ihan normaalia, vaikka tunnelma ei muuten niin harras olisikaan.

Raha

Paikallisena valuuttana toimii Tansanian shillingit (1€= n. 2050 TZS). Isoin käytössä oleva seteli on 10 000 TZS, eli vajaa 5€. Tämä kertonee jotain maan taloustilanteesta.. Ruoka yliopistolla maksaa 1000-3500TZS, eli yleensä syö alle eurolla. Samalla hinnalla saa myös bissen ravintolassa. Ruoka Ugali on perinteistä tansanialaista, maissijauhoista pyöriteltyä ruokaa, jota syödään käsin. Ugali ei oikein maistu miltään ja  ihmiset esimerkiksi yliopistolla syövät useimmiten riisiä ja papuja tai lihaa/ kanaa. Mausteita ei hirveästi arkiruuassa käytetä, joten chilisoosi on ainakin minulla ollut kovassa käytössä. IMG_9449_2

Kädestä kiinni pitäminen

Täällä on tapana aina toinen ihminen kohdatessaan ottaa kädestä kiinni. Kyse ei niinkään ole kättelystä vaan enemmänkin käsi kädessä olemisesta. Aluksi tapa tuntui jännältä, mutta nyttemmin olen alkanut pitämään siitä, kuinka tapa lisää läheisyyttä ja on huomaavaista. Kaksi poikaa kävelemässä kadulla käsi kädessä on aivan normaalia, mutta kyse on aina vain kaveruudesta. Homoushan täällä on rikos.

Pukeutuminen

Afrikkalaiset naiset ovat kuin koruja itsessään. Kuviolliset ja kirjavat vaatteet korostavat reheviä muotoja. Paikalliset ei paljon kyykkää, mutta ai että mitkä bootyt, ja vielä syntymälahjana! Toinen asia mistä olen afrikkalaisia aina kadehtinut on heidän upeat hiuksensa. Tämä osoittautui kuitenkin suureksi huijaukseksi, kun tiimiläisillä alkoi tukkatyyli vaihtua vähän liian tiuhaan. Suurimmalla osaa naisista on siis luonnostaan lyhyt tukka, jonka päälle isketään erilaisia peruukkeja tai letitetään jatkeisiin kiinni. Kaikki ei ole niin täydellistä miltä näyttää.

Life is simple

Olen adaptoitunut elämään Iringassa melko vaivattomasti. Arkeen on jo muodostunut rutiinit, joten päivät toistavat tuttua kaavaa. Aamupalaksi espresso ja tuoreet hedelmät paikallisella jogurtilla. Työmatka täyteen ahdetulla minibussilla, eli dalladallalla kahdenkymmenen muun matkustajan ja muutaman hedelmäkorin kanssa. Töitä Tiimiakatemialla kasista viiteen ja kotona lenkkeilyä, sekä ruuanlaittoa. Urheilu täällä on kuin korkean paikan leirillä olisi, sillä Iringa sijaitsee 1550m meren pinnan yläpuolella. Liikkua vielä jaksaa, mutta sykkeiden tasaaminen onkin sitten toinen juttu.

Meidän talo sijaitsee Gangilongassa, joka on voidaan laskea vähän paremmaksi asuinalueeksi. Yritin kysellä talon osoitetta, mutta sellaista meillä ei kuulema ole, eikä näillä seuduilla muutenkaan.. Talo tunnetaan Simba-hausena edessä istuvan leijonapatsaan mukaan. Pihamaalta löytyy papaija -ja sitruunapuu, sekä chillailuun sopiva mukava pikkupatio. Puutarhuri käy leikkaamassa nurmea kerran viikossa, jotta mustat mambat eivät pääse piiloutumaan liian hyvin heinikkoon. Talomme takana on hulppea vuori ja upea Gangilonga rock, mutta retkeily huipulle on valitettavasti liian vaarallista rikollisuuden takia, eikä huippua saa lähteä valloittamaan muuten kuin isolla paikallisporukalla.

IMG_9496

Ulkona liikkumisen rajoitukset oli aluksi vaikeaa ymmärtää, mutta minkä nyttemmin on oppinut hyväksymään. Pimeän tullen ei saa liikkua jalkaisin, joten ulos syömään lähdettäessä soitamme vakkarikuskimme Graysonin apuun. Päivänvalossa olo on kuitenkin ollut varsin turvallinen, eikä valkoinen iho ole houkutellut muunlaista huomiota kuin iloisia tervehdyksiä pikkulapsilta ja extramäärän kääntyviä päitä kaupungilla. Pimeän tullen portillemme tulee myös vartija, jolle kiikutamme aina iltapalaksi voileivät ja pari keksiä.

Grayson kuskailee meitä myös aina ostoksia tehdessä, sillä tuoretorin ananaksissa, meloneissa ja vihannespussukoissa riittää kantamista. Torin lisäksi Iringan kaupungissa on lähinnä vain pieniä kauppoja joista saa kyllä kaiken tarpeellisen, mutta ei hirveästi enempää. Kojuissa myydään lisäksi joitain yksittäisiä vaatteita, sekä kankaita. Paikallisten tyyli pukeutua on kyllä komeaa värikkäissä pitkissä mekoissaan, sekä hienoissa kampauksissaan.

Sosiaalisten kontaktien määrä on toistaiseksi aika vähäistä, sillä liikkumisrajoitukset luovat omat haasteensa. Keskiviikkoisin pidempään alueella asuvat länsimaalaiset kokoontuvat pelaamaan rugbyä, joka on mulle ihan uusi, mutta hauska, laji. Uutena harrastuksena aloitin myös swahilin kieliopinnot, sillä tiimiyrittäjät laativat niin vaikuttavan tarjouksen. Tähän asti olen pärjännyt hyvin vaan kyselemällä ”mambo”, eli miten menee ja vastaamalla kaikkiin minulle esitettyihin kysymyksiin ”poa”, eli cool.

Yleinen

Synttärit seeprojen seurassa

Sain mielettömän mahdollisuuden lähteä viettämään ensimmäistä viikonloppua Tansaniassa safarille, kun mestoille oli tulossa pari tutun tuttua, joiden kanssa voisimme jakaa matkakustannukset oppaan ja jeepin suhteen. Kohteeksi valikoitui kämppisten suosituksilla Ruahan kansallispuisto.

Retki alkoi parin tunnin ajomatkalla pois Iringan kaupungista läpi pienempien kylien. Matkalla näkyi paljon pieniä ja vaatimattomia tiilitaloja ja savimajoja olkikatoilla, sekä ihmisiä arkiaskareissaan. Naisia kantamassa isoja säkkejä päänsä päällä ja miehiä karsimassa viitakkeilla viljelyksiä. Myös entinen paimentolaiskansa, masai-heimolaiset, ovat täällä tuttu näku kulkemassa pitkin tienvartta yksinkertaisiin kankaisiin kääriytyneinä.

2015-01-12 13.31.04

Yö meni mukavassa majapaikassa ja aamulla lähdimme paikallisen Zacharias oppaan johdattamana ajelemaan ympäri Ruahan kansallispuistoa. Jo ennen kuin pääsimme sisälle puistoon, näimme ensimmäiset kiraffit tien vieressä. Fiilis oli no nyt epätodellinen, mutta kiraffit osoittautuivatkin olevan vasta pieni makupala päivän annista.. Mielettömillä vehreillä niityillä tepasteli elefanttiperheitä pikkunorsuineen, seeprojen raidat olivat uskomattoman tarkkaan väritetyt, leijonat lekottelivat auringossa ja valtavan kokoiset hipot kierivät jokirannassa, jossa krokotiili tarkkaili touhua kauempaa.. Päivän kuitenkin kruunasi heinikosta bongaamani kissojen kissa; gebardi.

2015-01-11 09.50.21

Ilma oli safarille erinomainen, kotimaani kesän mieleen tuova, kuten tällä seudulla muutenkin tähän aikaan vuodesta. Safariauton katto nousi ylös ja seisoimmekin autossa koko päivän nauttien raittiista ilmasta ja maisemista bongaten kilpaa eri eläinlajeja.

2015-01-11 20.00.15

Illalla pöytä majapaikassa oli katettu koreaksi ja huikean retkipäivän kruunasi paikallisten majapaikan pitäjien minulle leipoma synttärikakku, jolla herkuttelimme illallisen päätteeksi. Kakun kynttilöitä puhaltaessa toivoin vielä leopardin bongaamista seuraavana päivänä, mutta se jäi toistaiseksi haaveeksi.

Ruahan kansallispuisto on laajuudeltaan 20 000km2, joten kahden päivän aikana ehdimme nähdä vain vilauksen alueesta. Retki kuitenkin ylitti kaikki odotukseni ja olen edelleen hämilläni faktasta, että jossain oikeasti elää koko Leijona Kuninkaan casting ihan elävinä luonnossa. Kiitokset huikealle Zachariakselle loistavista bongarin silmistä ja eläintietoiskuista.

Me oltiin osa Avaraa luontoa.

2015-01-11 19.56.19

Nöyrimmät anteeksipyynnöt aivan karseen laatuisista kuvista, mulla kun ei toimi muut kun iphonen selfiekamera :l