Matka Pangandaraniin oli melkoista pompotusta minivanin kyydissä. Bussi kierteli kaikkien pikkukylien kautta ja kävi hakemassa ihmiset kyytiin kirjaimellisesti kotiovelta. Paljoa unta matkalle ei mahtunut.
Panorama guest housen herkulliselta lettuaamikselta oli hyvä lähteä tutkimaan luonnonpuistoa, joka erkani isona niememä hiekkarannan päädystä. Kierreltiin puistossa pari tuntia seuraillen apinoita ja bambeja sekä tutustumalla viidakkoon muunmuassa liaaneja testaamalla. Puistossa erityisiä oli tippukiviluolat. Luoliin oli jännä sillä ne oli iha pimeitä ja mielikuvitus alkoi kehittelemään ajatuksia leppakoista ja muista eläimistä. Sisäänpääsy puistoon oli 25 000 rupiaa.
Seuraavalle päivälle bookattiin skootteriretki Green Valleylle ja Green Canyonille, joiden perässä Pangandaraniin alunperin saavuttiinkin. Superharmillisena takaiskuna Joonas ei kuitenkaan päässyt lähtemään jo useamman päivän kiusana olleiden mahavaivojen takia. Herrasmiehenä J lähetti mut kuitenkin reissuun ja pääsin ottamaan skootterin alle kohti vesiputouksia. Retki paljastuikin varsinaiseksi skootterisafariksi, sillä ajelimme mitä hauskempia offroad reittejä viidakkoon rakennettujen kylien keskellä. Pääsin myös hurauttaa kapean riippusillan yli! Mulle alkoi selviämään meidän iskän moottoripyörävillityskin ihan uudella tapaa, sillä olihan se kruisailu älyttömän hauskaa!
Matkalla pysähdyttiin puunukentekijän luona hämmästelemässä käsityötaitoja ja saatiin myös kookokset nautittaviksi -suoraan puusta tietenkin. Tutuksi tuli myös puuhunkiipeäjien ammattiryhmä jotka kipuavat palmuihin viiltäekseen kukintoa joka tuottaa ruskeaan sokeriin tarvittavaa makeaa nestettä. Pääkohteista ekana vastaan tuli Green Valley. Pienen kävelyn jälkeen metsästä avaitui upea joki pienine vesiputouksineen. Valleyssä pääsimme mm. uimaan luolaan ja sukeltamaan vesiputouksen alle. Livuimme virtausta pitkin rauhassa aina alkupisteeseen saakka, jossa nautimme perinteisen indoneisalaisen lounaan.
Green Canyonissa veneilimme kanjonin suulle. Maisema oli epätodellinen. Ympärillä korkeat kalliot, joiden päällä vihreät lehvystöt ja vesiputouksia siellä täällä. Liikuimme uiden ja koviseinämiä pitkin vastavirtaan kanjonin perille saakka, josta sitten laskeuduimme virtauksien mukana takaisin. Ihan mielettömän hieno kohde. Ainut ja pitkä miinus oli Joonaksen sairastaminen ja kotiin jäänti 😦
Pimeän tullen jännitys alkoi tiivistymään yöbussiin ehtimisen takia. Kotimatkalla pysähdyttiin varmistamaan vielä aikatauluja ja kruisattiin äkkiä majapaikkaan pakkaamaan mun kamat. Ystävälliset oppaat heittivät meidät vielä skoottereilla rinkkoinemme pysäkille. Jäbille isot kiitokset kaikesta! Bussiin ehdimme ja seuravana päivänä sitä oltaiskin jo Balilla.
Siskoiiris's Blog 