It’s a jungle out there!

Lombokin jälkeen viimeinen viikko vierähti Balilla, ennen kuin tuli aika vaihtaa valtiota. Matkakumppamme Ninja lähti kolmen viikon jälkeen takaisin kotiin ja me matkustimme maailman toiseksi suurimmalle saaren Borneon pohjoisosaan Malesian maanperälle.

Laskeuduimme kuoppaisen lentomatkan jälkeen Kota Kinabaluun, joka on Pohjois-Borneon eli Sebun isoin kaupunki. Kota Kinabalussa ensimmäinen päivä meni aasialaisia ostoskeskuksia kierrellessä, sekä kaupunkiin tutustuen. Kaupunki tuntuikin ihanan järjestelmälliseltä kaaottisen Balin jälkeen. Liikenne oli järkevä, kadut siistejä eikä lainkaan kaupustelijoita. Kävelimme innoissamme koko päivän ristiin rastiin tutustuen satamaan, ruokatoreihin, hedelmämarkkinoihin ja näköalapaikkaan josta avautui koko kaupunki.

Kota Kinabussa innostuimme myös uudelleen paikallisesta ruuasta Balin länsimaisten kattausten jälkeen. Ollaan syöty kalamarkkinoilta tuoreita rapuja, kanavartaita eli ’chicken sate’ katukojusta, sekä roteja joita jäin viime Malesian reissulta kovasti kaipaamaankin. Roti on lettumainen eväs jonka voi vedellä täytettynä tai kastikkeen kanssa niin makeana kuin suolaisenakin.

Toisena päivänä lähdimme yhdelle kaupungin edustalla sijaitsevasta neljästä pienestä saaresta. Valitsimme kohteen summamutikassa, mutta perille päästyämme vaihdoimmekin suunnitelmaa sillä näytti ettei rannalla ole kaikilta kiinalaisilta meille tilaa. Kiinalaisen uuden vuoden takia sesonki oli siis päällä. Matka saarelle kesti about vartin ja maksoi 30 malesian ringiä joka tarkoittaa n. 6,5€. Saimme onneksi jatkaa matkaa seuraavalle saarelle Mamutikille, joka näyttäytyikin huomattavasti rauhallisempana. Päivä vierähti mukavasti biitsillä ja snorklaten. Illalla lähdimme mekin viettämään uutta vuotta ruotsalaisten dormikämppistemme kanssa paikalliseen foodcourtiin jossa molemmat testasimme jotain uutta; J dumlingseja ja minä friteerattua jäätelöä (ensi kerralla jätski jätskinä). Lisää tunnelmia KK:sta voit katsoa Joonaksen blogista http://www.jpesonen.com

Kolmantena aamuna hyppäsimme bussiin kohti sitä Borneon ydintä, eli viidakkoa. Matka Sepilokiin kesti 6h ja maksoi 43 malesian ringiä eli lähemmäs 10€. Varasimme yhdeksi yöksi jugle resortin johon saapuessamme meitä vastassa oli lohikäärmetanssit ja ilmainen lounasbuffee uuden vuoden kunniaksi. Seuraavana päivänä alkaisi kolmen päivän retki Kinabatangan joelle (370ringiä=80€).

Ohjelmassa oli jokiristeilyitä ja viidakossa käyskentelyä niin pimeällä kuin valoisankin aikaan. Oppaamme Ramzay ajoi venettä ja bongaili samalla eläimiä uskomattoman harjaantuneella silmällä. Joen varressa näimme naurettavia nenäapinoita, krokotiilin, harvinaisia lintuja sekä sen kaikkein odotetuimman eli orankin. Orankit ovat Borneon harvisuus ja niiden paikallinen nimi orang utang tarkoittaa paikallisella kielellä metsän miestä.

Viidakkoretkey yö aikaan osoittautuivat huomattavasti antoisammaksi kuin päiväkävelyt. Päivällä tarvoimme mutaisan viidakon läpi syvemmällä sijaitsevalle järvelle. Ainoana asiana mukaan tarttui iilimato joka yritti päästä maistamaan mun verta, ällöä!! Yökävelyllä näimme sen sijaan mielettömän suloisen (mutta vaarallisen) ghost monkeyn, nukkuvia värikkäitä lintuja, jäätävän kokoisen myrkkyhämähäkin ja pari pikku sammakkoa.

Retki oli kokonaisuutena oikein mukava ja satuttiin kivaan porukkaan kahden nuoren aussitytön, ranskalaisen olutfanin ja kiinalaisen opettajan kanssa 😀

Lähtöpäivänä kävimme vielä orankien pelastuskeskuksessa Sebilokissa lähellä ensimmäisen yön majoituspaikkaa. Orankien ihmismäisyys tuli meille todella ilmi kun pääsimme viettämään upean hetken kolmestaan yhden orankin kanssa. Vapaana viidakossa elävät orankit syötetään keskuksessa kahdesti päivässä, jolloin turistit päästetään seuraamaan tapahtumia. Me oltiin lähdössä pois alueelta kun yksi oranki tuli siltaa pitkin vastaan ja jäi ihmettelemään paikoilleen. Saimme hetken ikuistettua ja voi miten symppis tuo otus olikaan! Samassa pihapiirissä sijaitsi myös karhutarha, jossa oli pieniä karhuja (sun bear) jotka kylläkin tekivät vaikutuksen kookoksen avaamistaidoillaan, sekä kiipeämällä n. 20 korkeuteen puuhun. Jos jotain karhua kutsuisin nallukaksi, niin näihin pötkylöihin tuo kuvaus kyllä sopisi.

Aktiviteettipäivien jälkeen hyppäsimme jälleen bussiin kohti Kota Kinabalua eli KK:ta josta toivottavasti saamme lähipäivinä lennon Filippiineille.

Uuteen maahan Malesiaan

Kuala Lumpurissa vastassa oli multikulttuurinen väestö, kosta kuumuus ja halvat hinnat. Lentokentältä löysin tieni vaivattomasti keskustaan, josta nappasin taxin hostellille. Reggae Mansion sijaitsi China Townissa, mutta kyytini pudotti minut kahdesta hostellista väärän luokse. Ilta oli jo pimentynyt ja kun kaikkia katuja ei ollut valaistu myönnän vähän pelänneeni kävelymatkalla oikeaan majapaikkaan. Hostelli osoittautui tosi siistiksi ja parasta oli että neljän dormissa kaikilla oli ikään kuin oma leveä sänkyluola verhoineen joka tarjosi mukavasti yksityisyyttä.

Illalla kysyin yhtä reissaripoikaa jonka näin kirjautuvat sisälle samaan aikaan itseni kanssa liittymään seuraani illalliselle kun ulos lähteminen yksin ei houkuttanut. China Townista löytyi halpa ruokailualue, josta maisteltiin kanacurryt 7 ringeten hinnalla, joka vastaa noin 2 euroa. Ihanan halpaa Australian jälkeen!

Lyöttäydyin kahden sveisiläisen huonetoverini matkana ja kiersimme koko ensimmäisen päivän kaupunkia. Valokuvia kuuluisilta Twin Towerilta, jotka ovat maailman korkeimmat identtiset rakennukset. Illalla päädyttiin taas China Towniin markkinoille, sekä ruokailemaan ekana iltana hyväksi havaittuun corneriin.

Twin towers

Seuraavana päivänä bookkasin itseni Kuala Lumpurin 7 ihmettä –nimiselle kaupunkikierrokselle, josta sain oppaalta hyvän diilin. Houkuttelin huonetoverit matkaani ja voila, kierros oli minulle ilmainen.  Näimme 200 vuotta vanhan kiinalaisen temppelin, sodan uhrien kunniaksi rakennetun muistomerkin, Kuala Lumpurin museon, Little Indian, moskeija, kuninkaan linnan, teräsesinetehtaan sekä Batu luolat. Luolaan sai kiivetä melkoisesti portaita, joilla keikisteli ja juoksenteli pikkuapinoita. Ennen kiipeämistä nautimme curry lounaan, jonka söin paikallisten tavoin ainoastaan käsiä käyttämällä –yllättävän vaikeaa! Bussia odotellessa otin vielä intialaistyylisen hennatatuoinnin käteeni, jonka paikallinen tyttö taiteili vakain käsin. Päivä oli pitkä, mutta antoisa. Oppaamme A.J antoi minulle vielä vinkkejä Perhentian saaria varten, jonne olin päättänyt mennä viettämään viimeiset lomapäiväni.

Portaat ylös luolalle

Kiinalainen temppeli

Viimeinen kaupunkipäivä Kuala Lumpurissa meni maailman toiseksi parhaaksi rankatussa ostoskeskuksessa. Mukaan tarttui pari paitaa ja sandaalit. Keskus oli kyllä vaikuttava nähdä ihan vaan katselumielessäkin. Illalla minun oli määrä hypätä yöbussiin kohti Malesian itärannikkoa.

Bussiasemalla tutustuin Alexiin, jonka kanssa oltiin menossa samaan suuntaan. Minä nukuin yön melko hyvin bussissa ja aamulla ehdimme juuri sopivasti ensimmäiseen klo 7 lauttaan kohti Perhentian saaria. Jäimme kyydistä Long Beachilla, jossa tovin kestäneen majoituksen metsästämisen jälkeen saimme vihdoin kohtuuhalvan dormihuoneen.  Kalustukseen kuului kerrossängyt, suihku ja wc, sekä sähkötkin olivat päällä yli puolet vuorokaudesta.

Long Beach

Viimeisen illan kala-bbq

Perhentian saarella päivät menivät pääasiassa aurinkoa palvoessa ja ihanista ruuista nauttiessa. Kalacurry ja snikersbanaanipirtelö nousi mun suosikkilistoille. Asiakaspalvelu ravintoloissa tosin aiheutti minussa hilpeyttä, toisissa ärsytystä, sillä tarjoilijat mm. istahtivat samaan pöytään ottamaan tilauksen eivätkä kokeneet heidän ongelmakseen jos asiakas sai muuta kun tilasi. Itse olen kuitenkin sitä mieltä että maassa maan tavalla.

Yhtenä päivänä lähdettiin snorklausretkelle, joka osoittautui kyllä ihan Great Barrier Reefin veroiseksi. Päivään mahtui kuusi eri kohdetta, jossa vastaan tuli perus korallien ja kalojen lisäksi riuttahaita ja varmaankin satavuotias merikilpikonna. Veden alla kyllä viihtyy! Seuraavalla reissulla haluan suorittaa sukelluskurssin, jotta pinnan alla pääsisi vähän syvemmällekin. On se vaan upea maailma.

Maisemat lautalta saarelle

Sunnuntaina alkoi sitten kolmen päivän matkustus kohti koko Suomea. Iltapäivällä lauttaan ja itku silmässä kohti satamaa. En oikein tiennyt onko ne lähtemisen kyyneleet ilosta vai surusta. Yöbussilla Kuala Lumpuriin, josta kyyti lentokentälle. Kentällä minun tuli viettää ihan koko päivä kuuteen asti, kunnes kolmen aikaan selvisi että se olikin väärä lentoasema. Lentokenttäbussilla aseman vaihto, jossa paljastui että lentoni ensimmäiseen vaihtopaikkaan eli Kiinaan on myöhässä. Yhtiö siirsi minut ilokseni suoralle lennolle Amsterdamiin, mutta tämä tarkoitti vielä kuuden tunnin lisäodotusta Kuala Lumpurissa. Päivästä selvittyä uni koneessa maistui. Amsterdamiin saapuessa tuntui koti jo tosi läheiseltä enkä meinannut malttaa enää olla aloillani. Viimeinen lentoponnistus ja sitten olikin jo äiti vastassa kentällä. Hän julisti heti minulle maastapoistumiskiellon jota lupasin noudattaa ainakin seuraavat pari kuukautta. Äiti olisi toivonut vähintäänkin paria vuotta. Kotiinpaluu oli kyllä ihanaa ja ruokapöytään istuessa tuntui kun en olisi poissa ollutkaan. Ihan älyttömän nopeasti sitä palautuu arkeen! Reissuni oli kertakaikkisen upea, mutta kyllä perhe ja ystävät saavat minut vieläkin onnellisemmaksi. Niin se vaan menee että lähelle nähdäkseen on välillä mentävä kauas. Kesästä tulee hyvä, mutta myös seuraavan reissun suunnittelu on jo käynnistynyt..